Pyrrhoksen voitto

Tuttu tilanne Facebookista: joku esittää väitteen, jossa vaaditaan jotain tolkkua talouden nykymenoon. Sanotaan nyt vaikka, asettuu puolustamaan kansainvälistä rahoitusmarkkinaveroa.

Ensin saapuvat paikalle samanmieliset, tykkäämään. Yhdessä päivitellään pahaa maailmaa.

Mutta sitten paikalle saapuu libertaari. Hän toteaa heti alkuun, että ihan kauniita ajatuksia, mutta eivät vain toimi käytännössä. Tällaiset toimet heikentävät likviditeettiä, joka tulee näkymään ruuan ja tarvikkeiden hintojen nousuna, mistä kärsivät viime kädessä kuluttajat.

Kysyt perusteluja ja viittaat tutkimuksiin, joissa asiaa on juuri tutkittu. Niissä asia nähtiin toisin.

Libertaari vastaa, että juu juu, onhan noita tutkimuksia. Tutkimuksista saadaan aina sellaisia kuin halutaan. Niiden varaan ei kannata laskea.

Kysyt libertaarilta, mihin hän sitten perustaa väitteensä?

Päivänselvään logiikkaan, hän vastaa. Maailma muuttuu, mutta ihmisluonne ei. Ihmisluonnetta ei voi hallita, kontrolloida tai pakottaa. Näin sanoi jo Ludvig von Mises vuonna 1949 kirjassaan Human Action.

Tivaat edelleen faktoja näiden väitteiden taakse. Et halua, että väittely typistyy varjonyrkkeilyksi.

Libertaari toteaa, että faktoja ei ole, mutta lupaa selittää ajattelunsa logiikan: Pääoma menee sinne, missä se on turvassa ja sen on järkevä olla. Tässä tapauksessa pankit siirtyvät maihin missä välitystoimintaa on järkevä harjoittaa.

Muistutat, että lukuisat tutkijat ovat arvelleet, että pieni kitka markkinoilla saattaisi estää pahimmat ylilyönnit, toisi merkittävästi verotuloja, loisi uusia mahdollisuuksia seurata ja tilastoida rahan liikkeitä, ja verottaisi tällä hetkellä aliverotettua finanssialaa.

Viittaat myös niin sanottuun Humen giljotiiniin: siitä millainen maailma on tai kuinka se toimii, ei voida päätellä sitä, millainen maailman pitäisi olla. Voimme siis teoillamme muokata maailmaa.

Ehkä, hän toteaa, mutta tärkeintä on kysyä, ovatko vastaavat toimenpiteet toimineet historiassa, onko niillä ollut positiivia vaikutuksia? Yhdestäkään hallitusten interventiosta markkinoilla, jolla olisi saatu jotain hyvää aikaan, hän ei muista lukeneensa - päinvastoin!

Vastaat, että sinulle tulee mieleen montakin. Aloitetaan nyt vaikka orjuuden ja lapsityövoiman lakkauttamisesta.

Hän vastaa, että hallituksilla on toki tärkeä rooli yksilön vapauksien suojelussa, mutta jos ne puuttuvat markkinoiden hinnanmuodostusmekanismeihin, kuten tämä vero tekee, seuraukset eivät ole koskaan hyviä. Rahoitusmarkkinavero johtaisi meidät peruuttamattoman epäreiluun asemaan.

Mutta… väsyt jankkaamaan ja lopetat keskustelun. Huomaat, että lukkoon lyötyä maailmankuvaa ei voi muuttaa.

Silloin libertaari juhlii Pyrrhoksen voittoaan. Jälleen kerran hän on väsyttänyt vastustajansa puskutraktorimaisella otteellaan. Selvityksesi ja tutkimuksesi hän on tappanut logiikallaan. Arvelusi hän on korvannut varmuudellaan. Keskustelu pyörii kehää. Uuden oppiminen lakkaa.

Taisi olla 1900-luvun filosofisuuruus Bertrand Russell oikeassa todetessaan, että yksi maailman suurimmista vitsauksista on se, että typerät ovat aina ehdottoman varmoja ja viisaat täynnä epäilystä.