Helsingin Sanomat otti voimakkaasti kantaa EU:n
demokratiakehitykseen 4.2. julkaistussa pääkirjoituksessaan ”Eduskunnalla on
erityinen ote EU:sta”. Kirjoituksen pääviesti oli se, että suomalaisten on
turha valittaa EU:n demokratiavajeesta, koska meillä hallituksen tekemien
EU-päätösten parlamentaarinen valvonta toteutuu paremmin kuin useimmissa muissa
EU-maissa. Toiseksi kirjoituksessa väitettiin, että Euroopan parlamentin vallan
kasvattaminen ei ole vastaus unionin demokratiavajeeseen, koska parlamentilla
on jo paljon valtaa eikä senkään päätöksenteon parlamentaarinen valvonta toimi.
Valitettavasti molempien väittämien perustelut jäävät
vajavaisiksi. Ensinnäkin se, että meillä Suomessa EU-päätösten parlamentaarinen
valvonta toimii paremmin kuin monissa muissa EU-maissa, ei ole pätevä
argumentti sen puolesta, että EU:n demokratiavaje voitaisiin näin kuroa umpeen.
EU-tasolla harjoitettu politiikka pitäisi olla kansalaisten suoraan
arvioitavana EU-tason vaaleissa, mutta näinhän ei esimerkiksi EU:n viime
vuosien kiistanalaisimman politiikan, niukkuuspolitiikan, osalta ole.
Niukkuuspolitiikasta vastaavat Euroopan komissio, Euroopan keskuspankki ja Kansainvälinen
valuuttarahasto, jotka ovat kaikkea muuta kuin vahvan demokraattisen valvonnan
alaisia instituutioita.
Jo tätä taustaa vasten pääkirjoituksen väite, ettei Euroopan
parlamentin vallan vahvistaminen ole vastaus unionin demokratiavajeeseen,
kuulostaa vähintäänkin ihmeelliseltä. Jos kansanvallan lisääminen unionin tasolla
ei ole vastaus demokratiavajeeseen, mikä sitten on?
Parlamentin valtaa on jo toki lisätty Lissabonin sopimuksen
myötä, mutta tästä huolimatta EU:n päätöksenteko on yhä erilaisten kansallisten
etujen monopolisoima. EU-instituutioilta puuttuu mahdollisuus tehdä koko
unionia hyödyttäviä päätöksiä, josta pienenä, mutta kuvaavana esimerkkinä on
se, ettei parlamentti pysty edes itse päättämään istuntopaikastaan. Meppien
suuri enemmistö on toistuvasti ilmaissut halukkuutensa lopettaa noin 200
miljoonaa euroa vuodessa maksava rekkaralli Strasbourgiin, mutta asialle ei
tehdä mitään niin kauan kuin Ranska sitä vastustaa. Kyvyttömyys tällaisen
pienen asia edessä, mutta myös suurten kansalaisia askarruttavien kysymysten,
kuten niukkuuspolitiikan tai veronkierron kitkemisen edessä, tulevat näkymään
kansalaisten eurovaaleja kohtaan osoittamassa mielenkiinnossa.
On tietysti selvää, ettei pelkkä parlamentin vallan
kasvattaminen yksin riitä. Sen ohella täytyy huolehtia myös muiden
päätöksenteon rakenteiden parlamentarisoinnista. Tarvitsemme EU-tasolle myös
paljon nykyistä vahvemmat europuolueet, toimivan opposition, parlamentille
vastuullisen hallituksen ja vaaleihin ylikansalliset vaalilistat korostamaan
kuvaa Euroopan parlamentista instituutiona, joka tekee Euroopan yhteistä hyvää
koskevia päätöksiä. Tällaiset uudistukset eivät tapahdu hetkessä, mutta ovat
ainut tie nostaa poliittinen integraatio taloudellisen integraation
edellyttämällä tasolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti