Lyhyt Eurooppa-aatteen puolustuspuhe

"Ken on elänyt tuon ajan, muistaa, että kaikkien kaupunkien kaduilla julistettiin riemuiten Wilson ihmiskunnan hyväntekijäksi, että entisten vihollismaiden sotilaat syleilivät ja suutelivat toisiaan; ei milloinkaan Eurooppa ollut niin luottavainen, kuin noina rauhan ensimmäisinä päivinä. Sillä nyt vihdoin näytti maan päällä olevan tilaa kauan kaivatulle veljeyden ja oikeamielisyyden valtakunnalle, nyt tai ei milloinkaan oli hetki luoda yhteinen Eurooppa, josta olimme uneksineet. Helvetti oli takanamme, mikäpä saattoi enää uhata? Uusi maailma oli alussaan, ja koska olimme nuoria, ajattelimme; se on oleva meidän maailmamme, jota olemme kaivanneet, parempi ja inhimillisempi maailma."

Stefan Zweig, Eilispäivän maailma: erään eurooppalaisen muistelmia

Eurovaalien äänestysprosentti oli pettymys sekä Suomessa että muualla Euroopassa. Se sai opportunistiset euroskeptikot liikkeelle sankoin joukoin julistamaan EU:n rappiota. Heistä yksi oli entinen keskustavaikuttaja ja eurovaaliehdokas Antti Mykkänen, joka antoi padottujen tunteiden purkautua tuoreeltaan Helsingin Sanomiin kirjoittamassaan mielipidekirjoituksessa. Heti kirjoituksensa alkuun Mykkänen toteaa, ettei enää usko unioniin: "Nyt uskallan sen sanoa, kaksien vaalien jälkeen.", ja jatkaa, "Valtiotieteilijät puhuvat legitimiteettikriisistä silloin, kun jollakin asialla ei ole kansan hyväksyntää. Kun runsaasti alle puolet äänestää vaaleissa, kohdetta ei ihmisten mielissä enää ole."

Epäilemättä eurovaalien alhainen äänestysprosentti oli kova kolaus EU:n hyväksyttävyydelle. Huolimatta ennen näkemättömästä mediarummutuksesta vaalien alla, sitä ennen vuosia jatkuneesta eurokriisiuutisoinnista, laadukkaista ehdokaslistoista (ainakin Suomessa) ja Lissabonin sopimuksen myötä kasvaneesta parlamentin vaikutusvallasta, nukkuvien puolue oli jälleen kerran vaalien suurin voittaja. Tulos jättää paljon pohdittavaa EU:n päättäjille.

On kuitenkin liioiteltua väittää, että reilun 43 prosentin äänestysaktiivisuus EU:n tasolla tarkoittaisi sitä, ettei kohdetta enää ole ihmisten mielissä. Eihän Yhdysvaltojen kongressin legitiimisyyttäkään kyseenalaisteta, vaikka äänestysprosentit ovat keskimäärin alhaisempia kuin eurovaaleissa. Mykkäsen mukaan mitään ei ole kuitenkaan tehtävissä, vaan on vakavasti pohdittava EU-yhteistyön purkutoimiin ryhtymistä. Hän aloittaisi Euroopan parlamentista: "Kun itse tuote on surkea, kampanjoilla ja propagandalla ei nosteta aktiivisuutta. Keskeinen kysymys kuuluu: tarvitaanko Euroopassa ylipäätään parlamenttia? Välttämättömät asiat hoituisivat valtioiden ja niiden parlamenttien välisinä. Demokratia ja toimeenpanovalta toimisivat edelleen."

Hieman karrikoiden Mykkäsen ratkaisu EU:n legitimiteetin palauttamiseksi on EU-tason demokratian purkaminen ja EU-yhteistyön palauttaminen löyhäksi valtioiden väliseksi yhteistyöksi. Implisiittisesti tämä tarkoittaisi myös talous- ja rahaliitto EMU:n purkamista, koska jo pelkkä yhteinen rahapolitiikka sitoo jäsenmaat niin tiiviisti yhteen, etteivät "välttämättömät asiat" hoidu pelkällä valtioiden välisellä yhteistyöllä, vaan tarvitaan ylikansallisia instituutioita. Ja jos taas ylikansalliselle tasolle luodaan instituutioita, jotka tekevät suoraan kansalaisten elämään vaikuttavia päätöksiä, tarvitaan demokraattista kontrollia. Se taas ei onnistu oikein muuten, kuin luomalla rakenteita, joiden kautta kansalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa harjoitettavaan politiikkaan. Juuri tätä tarkoitusta varten Euroopan parlamentti on aikoinaan luotu: tarjoamaan kansalaisille mahdollisuus vaikuttaa suoraan EU-tasolla harjoitettavaan politiikkaan.

Käytännössä Mykkäsen esittämä vaihtoehto tarkoittaisi peruuttamista vuosikymmeniä taaksepäin. Se on toki mahdollinen suunta Euroopalle, muttei mielestäni toivottava. Itse uskon, että entistä tiiviimpi Euroopan integraatio on paras tapa Euroopan kansoille pärjätä globaalissa kilpailussa ja torjua globaaleja uhkia. Vain yhteistyötä tiivistämällä voimme estää arviolta 1000 miljardin euron vuotuisen verokadon EU:n alueelta. Vain raja-aitoja purkamalla voimme luoda Eurooppaan toimivat digitaaliset sisämarkkinat, jotka joidenkin arvioiden mukaan voisivat kasvattaa EU:n BKT:tä 500 miljardilla vuoteen 2020 mennessä (tämä kasvu siis pelkillä hallinnollisilla uudistuksilla!). Vain tiiviimmän yhteistyön avulla voimme suojella Itämerta ja torjua ilmastonmuutosta. Esimerkkejä ja argumentteja EU:n puolustamiseksi kyllä löytyy, mutta kuinka palauttaa kansalaisten luottamus Eurooppa-projektiin?

Minä en usko Mykkäsen tavoin, että parlamentin lakkauttaminen ja sitä myötä EU-demokratian kaventaminen on ratkaisu, jolla saadaan lisättyä EU:n hyväksyttävyyttä kansalaisten silmissä. Päinvastoin uskon, että vain puuttumalla tosissaan EU:n demokratiavajeeseen voidaan voittaa kansalaisten luottamus. Oli suuri virhe EU-päättäjiltä jättää parlamentti sivuraiteille eurokriisinhallintatoimenpiteistä, koska se vain lisäsi kansalaisten tunnetta, että äänestipä miten vain, tärkeimmät päätökset tehdään kuitenkin suljettujen ovien takana erilaisissa tilapäisinstituutioissa. Yksinkertainen sääntö EU:n kehittämiseksi nykyistä demokraattisemmaksi onkin, että jos EU-tasolla tehdään politiikkaa, sen tulee olla kansalaisten suoraan arvioitavissa EU-tason vaaleissa.

Demokratiatutkimuksen mukaan kansalaisten EU-asioita kohtaan osoittama välinpitämättömyys ei ole ensi sijassa kiinni tiedon puutteesta tai yhteisen eurooppalaisen identiteetin puutteesta, vaan siitä, että EU ei ole tarpeeksi politisoitunut. Omalla äänellä ei koeta olevan merkitystä, koska niukkuuspolitiikan kaltaisia yhteiskunnallisia valintoja ei käsitellä poliittisia asioina, vaan ne esitetään pitkälti asiantuntijoiden tekeminä teknisinä ratkaisuina.  EU-tason poliittisista vaihtoehdoista ei myöskään käydä julkisuudessa tarpeeksi avointa keskustelua. Konfliktien olemassaolo ja monimuotoisuus pitäisi tehdä nykyistä näkyvämmäksi, jos kansalaisten halutaan ottavan aktiivisesti osaa eurooppalaiseen julkiseen elämään. Se on pitkä ja kivinen tie, mutta toimivaa demokratiaa ei rakenneta päivässä.

Lopuksi haluan vielä todeta Mykkäselle, joka kutsuu Eurooppa-aatteen kannattajia "ajatuksiinsa lukkiutuneiksi konservoijiksi", että ainakin minulle Eurooppa-aatteen kannattaminen lähtee siitä, että rauhan ja kestävän kehityksen kaltaisia arvoja on tehokkaampaa edistää yhteistyössä muiden demokraattisten kansallisvaltioiden kanssa kuin yksin. Jos se on sitä kaavoihin kangistuneiden kalkkisten höttöä josta hän puhuu, asetun ilomielin sen kannattajaksi.