Kohti demokraattista elämäntapaa

Jos mielipidetiedustelun tekijä soittaisi minulle ja kysyisi, mikä motivoi sinua osallistumaan yhteiskunnalliseen toimintaan, vastaisin merkityksellinen tavoite, mukava porukka ja mahdollisuus vaikuttaa ­– tässä järjestyksessä. Miksi? Annan konkreettisen esimerkin omasta elämästäni.

Olen pelannut jalkapalloa lähes parikymmentä vuotta ja kun vuonna 2009 muutin Helsinkiin, huomasin olevani jälleen kerran joukkuetta vailla. Ryhdyin ottamaan selvää mahdollisista vaihtoehdoista ja varsin pian löysinkin erään tuttavan kautta joukkueen, joka etsi lisäpelaajia. Pelasin tuossa joukkueessa yhden kauden, mutta en oikein missään vaiheessa tuntenut itseäni osaksi porukkaa, vaan pikemminkin "palkkasoturiksi", joka tulee peleihin hoitamaan hommansa ja häviää sen jälkeen jälkiä jättämättä. Muut joukkueen pelaajat olivat tunteneet toisensa vuosikausia ja heidän yhteiseen huumoriinsa oli vaikea päästä sisään.

Lopulta syksyllä vuonna 2010 päätin ehdottaa parille hyvälle kaverilleni oman joukkueen perustamista. He innostuivat asiasta, olimmehan nousuhumalassa jo useasti leikitelleet ajatuksella, ja ryhdyimmekin kontaktoimaan vanhoja jalkapallotuttujamme. Lumipallo-otantaa hyödyntäen saimme joukkueellisen pelaajia raavittua kasaan vuoden loppuun mennessä, jonka jälkeen rupesimme selvittämään, mitä palloliiton virallisiin sarjoihin pyrkivältä joukkueelta vaaditaan. Kävi ilmi, ettei meidän ollutkaan taloudellisesti mielekästä perustaa omaa seuraa, vaan liittää joukkueemme osaksi jotain isoa pääkaupunkiseudulla operoivaa seuraa. Siten säästimme huomattavasti perustamis- ja hallintokustannuksia ja pääsimme byrokraattisesti muutenkin helpommalla. Lisäksi osana isoa seuraa saimme Helsingin kaupungilta ilmaisen treenivuoron, josta muuten olisimme joutuneet maksamaan monta sataa euroa vuodessa.

Nyt joukkueemme on ollut pystyssä jo yli kolme vuotta ja toiminta näyttää vakaalta. Uusia kiinnostuneita ilmoittautuu mukaan tasaisin väliajoin ja alusta asti toiminnassa mukana olleet pelaajatkin vaikuttavat sitoutuneilta. Ainut haaste tuntuu olevan se, että niin sanotut "likaiset hommat", kuten treenivuorojen varaus, joukkueen varusteiden hankinta tai pelaamiseen ja oheistoimintaan liittyvistä asioista tiedotus kiinnostaa vain harvoja. Vastuu kasaantuu muutamille aktiiveille, jotka ovat valmiit näkemään vaivan yhteisen hyödyn eteen. Loput poimivat vain rusinat pullasta. Tiedän, että tällainen vastuiden kasaantuminen on yleinen ongelma muussakin seura- ja yhdistystoiminnassa.

Siitä huolimatta joukkueen perustaminen ja pyörittäminen on ollut erittäin voimaannuttava kokemus. Se on opettanut minulle, että pieni innostunut aktiivinen porukka voi saada paljon aikaan, jos vain tavoite koetaan tarpeeksi tärkeäksi. Uhraamalla vähän omasta vapaa-ajastaan yhteisten asioiden hoitamiseen, voi vaikuttaa suoraan monien ihmisten elämään ja saada aikaan hyvää toimintaa erittäin pienin kustannuksin. Tietysti myös tunne, että itse hyötyy aktiivisuudestaan, on tärkeää. Lisäksi olen huomannut, että onnistuneet kokemukset vaikuttamisesta voivat saada aikaan osallistumisen positiivisen kierteen sekä itsessä että lähipiirissä. Olen sittemmin aktivoinut vaikuttamaan monipuolisesti myös kansalaisjärjestötoiminnassa ja jalkapallojoukkueemme pelaajien tyttöystävät ja vaimot päättivät meidän esimerkistämme rohkaistuneena perustaa palloiluringin, joka on pyörinyt nyt jo lähes kaksi vuotta.

Kiteytettynä jalkapalloseuran pyörittäminen on opettanut arvostamaan vapaaehtoistoimintaa aivan uudella tavalla. Vasta tämän kokemuksen myötä ymmärrän, kuinka paljon työtä on vaatinut, jotta kaikki ne juniorijoukkueet, joissa itsekin lapsena palloilin, saattoivat toimia. Se on myös pistänyt miettimään, kuinka monet muut hyvää yhteiskuntaa ylläpitävät toiminnot jäisivät toteutumatta ilman tällaista talkoohenkeä.

Tällaista polkua myös laajempaan yhteiskunnalliseen toimintaan heränneenä en näe demokratiaa pelkkänä hallinto- ja vaalijärjestelmänä, vaan elämäntapana. Minulle demokraattinen kansalaisuus tarkoittaa kaikkia niitä pieniä tai isoja tekoja, palloiluringin pyörittämisestä kansalaisaloitteiden tekemiseen, joilla osallistutaan aktiivisesti yhteisöjen elämään. Totta kai myös vaaleissa äänestäminen on tärkeää, mutta minun käsitykseni demokratiasta ja aktiivisesta kansalaisuudesta lähtee liikkeelle siitä, että demokraattisen kokemuksen on toistuttava myös vaalien välillä. Pelkkä äänestyslipun tiputtaminen uurnaan neljän tai viiden vuoden välein ei sitouta ihmisiä tarpeeksi demokraattiseen elämään. Vasta kun demokratia ymmärretään elämäntapana, jatkuvana prosessina, voivat myös demokraattiset päätöksentekojärjestelmät toimia parhaalla mahdollisella tavalla.

Jotta tällainen asennemuutos olisi mahdollinen, tulee myös päätöksentekojärjestelmien muuttua vastaamaan uuden ajan vaatimuksia. Äänestämisen rinnalle tarvitaan suorempia ja nopeampia vaikuttamiskeinoja. Vuonna 2012 sekä Suomessa että EU-tasolla käynnistetyt kansalaisaloitemenettelyt olivat askel oikeaan suuntaan, mutta kehityksen ei pidä pysähtyä tähän. Tutkimusten mukaan nuoret eivät ole enää yhtä sitoutuneita perinteiseen puolueiden kautta tapahtuvaan vaikuttamiseen, kuin aiemmat sukupolvet, vaan haluavat vaikuttaa ketterästi, erityisesti verkossa, tärkeäksi kokemiinsa asioihin. Sen vuoksi erilaisia verkko-osallistumisen muotoa, kuten kuulemisia, tulee kehittää ja tiedon avoimuutta lisätä, jotta osallistuminen olisi mahdollisimman helppoa ja motivoivaa myös tuleville diginatiivisukupolville.

Vaikka näenkin uusissa osallistumisen muodoissa, kuten verkkovaikuttamisessa, suuren potentiaalin demokraattisen elämäntavan juurruttamisessa laajempaan osaan väestöä, en silti usko niiden voivan koskaan korvata täysin perinteisiä osallistumisen muotoja. Tarvitsemme jatkossakin aktiivisia kansalaisia keittämään kahvia piiriyhdistyksiin, kirjoittamaan pöytäkirjoja, lähettämään kokouskutsuja, järjestämään ekskursioita, tekemään matkajärjestelyjä ja niin edelleen, koska organisoituneen yhteiskunnan ylläpitäminen vaatii nopeuden ja helppouden ohella myös jatkuvuutta. Ei jalkapallojoukkuekaan voi toimia pelkästään Facebookissa treeneihin ilmoittautuvien tykkääjien varassa, vaan sen lisäksi tarvitaan ainakin yksi tyyppi joka tuo paikan päälle varustekassin, pumppaa pallot, tekee pelipaitatilaukset ja hoitaa kausi-ilmoittautumisen. Toiminnan jatkuminen vuodesta toiseen edellyttää myös sitoutumista. Näin on mielestäni myös monien muiden yhteiskunnallisten ja yhteisöllisten toimien laita. Osallistumisen tavat ovat eittämättä muutoksessa, mutta eivät ehkä niin perusteellisesti, kuin usein kuvittelemme. 

* Kirjoitus on julkaistu Eurooppalainen Suomi ry:n raporttisarjan 11. julkaisussa huhtikuussa 2014