Viisi miljoonaa normien purkamisen eri sävyä

Jokainen meistä vastustaa turhia sääntöjä, ja tuskinpa kellään on mitään parempaa sääntelyäkään vastaan.

Ongelma on vain siinä, että meillä ihmisillä on niin hirvittävän monenlaisia mielipiteitä siitä, mikä on turhaa sääntelyä ja mikä ei. Katumaasturilla ajavien yritysjohtajien, globalisaatiokriittisten fennovegaanien ja aivan tavallisten suomalaisten mielipiteet eivät mene aina yksiin. Siksi tarvitsemme politiikkaa.

Eilen julkaistussa Normitalkoot –kannanotossa Kokoomuksen eduskuntaryhmä kertoo omat mielipiteensä turhasta sääntelystä. Kannanoton mukaan turhaa sääntelyä löytyy ainakin lupaprosesseista, rakentamista koskevista määräyksistä, matkailu- ravintola- ja panimoalalta, päivittäistavarakaupan alalta ja apteekkialalta. Kannanotto on jatkoa Sanni Grahn-Laasosen ja Lasse Männistön vuonna 2013 julkaisemalle K18-tähtisädetikut – ja 45 muuta turhaasääntöä, ohjetta ja kieltoa -julkaisulle.

Normitalkoot -kannanotossa on monia hyviä ajatuksia. Paljon toki myös sellaista mitä en itse kannata, mutta nostan silti kokoomukselle hattua tästä julkaisusta. Toisin kuin Lassen ja Sannin -listauksessa siinä ei tehdä pelkästä tikusta asiaa, vaan hahmotellaan jo hieman laajemmin kokoomuksen ajatuksia normitalkoiden suunnasta. Sen vuoksi siihen on myös muiden puolueiden mielekästä tarttua.   

Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö ehtikin jo tuoreeltaan kritisoida kannanoton vaatimusta, että kaikissa lupa-asioissa pidättäydytään EU:n minimivaatimuksissa. Hänen mielestään se olisi erityisen turmiollista Itämeren suojelulle ja siitä kärsisivät luonto, ihmisten virkistyskäyttö, mökkeilijät ja veneilijät. Niinistö myös ilmaisi huolensa siitä, että norminpurkuhuumassa uhkaa mennä lapsi pesuveden mukana. Hölmöjen säädösten ohella puretaan samalla joukko hyviä.

Jaan Niinistön huolen. Norminpurkutalkoo -kampanjat ovat toimivaa populistista poliittista viestintää, koska kansan syvät rivit ovat aina vihanneet kaikkia yksityiskohtaisia määräyksiä. Ihmisten olisi kuitenkin syytä pitää mielessään, että norminpurkutalkoot ovat vahvasti poliittinen projekti niin Suomessa kuin EU-tasollakin. Kyse ei ole mistään objektiivisesti mitattavissa olevan hölmön sääntelyn purkamisesta vaan poliittisista mielipiteistä.

Kokoomuksen kannanotossa ehdotetaan muun muassa koeajan pidentämistä jopa 12 kuukauteen, jotta firmojen kynnys palkata uusia työntekijöitä laskisi. En usko, että työntekijäjärjestöt tai vasemmistopuolueet olisivat tästä kovin innoissaan.

Uusi oikeistovetoinen Euroopan komissio taas aloitti norminpurkutalkoot antamalla kyytiä muutamille edellisen komission valmistelemille ympäristösäädöksille. Ei kumotakseen, omien sanojensa mukaan, vaan tehdäkseen parempaa. Kenen näkökulmasta parempaa? Ehkä teollisuuden? Ei ainakaan vihreiden.

Usein norminpurkuideologia on myös älyllisesti epärehellistä. Kokoomuksen paperissa vaaditaan lupaprosessien sujuvoittamista ja ehdotetaan käsittelytakuuta eli velvoitetta antaa päätös jonkin säädetyn määräajan puitteissa. Heti seuraavassa lauseessa kuitenkin todetaan, että hallinnon näkökulmasta tällainen on tietysti resurssikysymys.

Kyse ei siis välttämättä olekaan huonoista lupakäytännöistä, vaan siitä, että valtionhallinnon tuottavuusohjelmalla julkinen hallinto on leikattu niin ohueksi, ettei se pysty enää hoitamaan tehtäviään ajoissa. Ehkä normitalkoiden rinnalle tulisikin perustaa virkamiesten palkkaustalkoot, jotta voisimme pitää kiinni muun muassa korkealuokkaisista ympäristöstandardeistamme ja saada silti tehtaat pystyyn.

Yleinen byrokratiavastaisuus on yksi norminpurkutalkoiden ärsyttävimmistä piirteistä, koska byrokratiassa ei ole lähtökohtaisesti mitään pahaa, päinvastoin. Moderneissa valtioissa mielivalta, ylhäisten oikuttelu, nepotismi ja suosikkihallinnon tapauskohtainen improvisointi on päätetty korvata byrokratialla. Tässä tarkoituksessa se on edelleen korvaamaton. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö byrokratiaakin olisi olemassa hyvää ja huonoa laatua.

Silti en voi ymmärtää niitä ihmisiä, jotka yhdessä lauseessa päivittelevät EU-rahojen karkaamista vääriin käsiin ja heti perään haukkuvat EU:ta liiallisesta byrokratiasta. Eikö rahojen tiukempi valvonta tarkoittaisi juuri tarkemmin valvottuja prosesseja eli entistä enemmän byrokratiaa?

Kuten Normitalkoot -kannanoton johdannossa todetaan, jokainen laki, asetus, hallinnollinen määräys tai ohje - normi - on syntynyt jostain tarpeesta. Monet normit ovat olleet välttämättömiä taloudellisen tai inhimillisen kehityksen näkökulmasta. Sama pätee myös niiden purkamiseen.  

Minusta hyvä hallinto ja korkeat ympäristöstandardit ovat merkkejä valtion sivistyneisyydestä ja edistyksellisyydestä. En soisi niitä rapautettavan edes pahimmassa norminpurkukiimassa.