Maratonpäivä

Helsinki City Marathon 2015 starttaa reilun kahden tunnin päästä. Aion lähteä lähtöviivalle vaikka vielä eilen en saanut kunnolla suoristettua oikeaa polveani. Järkeä tässä ei ole, mutta kerran aloitettuja proggiksia ei jätetä kesken. Näinhän äiti opetti.

Tavoitteeni on juosta niin pitkälle kuin kivuilta pääsen. Toivottavasti maaliin saakka. Aikatavoitteeni on 3.10 ja 3.20 välissä. Jos kaikki menee nappiin ja jalat kestävät, voi 3.10 olla ihan realistinen tavoite. Oma puolimaraton ennätykseni on 1.28 ja rapiat ja ohjeellinen maratonin loppuajan ennustehan on puolimaraton aika kerrottuna kahdella + 10 minuuttia. Puolimaraton ennätykseni on tältä kesältä.

Juoksusää näyttää oikein hyvältä. Aurinko paistaa ja lämpöä on noin 20 astetta. Pikkuisen viileämpikin voisi olla mutta kaunis päivä todennäköisesti houkuttelee paljon katsojia reitin varrelle. Se nostaa aina fiilistä.

Karu totuus on, että mitä todennäköisimmin HCM2015 tulee päättymään osaltani keskeytykseen. Polveni eivät ole viime viikkoina kestäneet juoksemista ollenkaan ja viimeisestä lenkistä on jo useampi viikko. Porrasjuoksua olen pystynyt tekemään, siinä kun paino ei putoa aivan niin voimakkaasti jalan päälle.

Oikeaa polveani vaivaa luultavasti jonkinlainen kierukkavamma. Polvi turpoaa kovan rasituksen jälkeen eikä meinaa oikein suoristua kunnolla. Se jää vähän kuin lukkoon ja ojennettaessa siitä kuuluu rutinaa. Myös akillisjänteissäni on ollut tulehdusta pitkin kevättä ja kesää. Molemmat vaivat ovat hyvin tyypillisiä juoksijan rasitusvammoja.

Aion aloittaa heti maratonin jälkeen aktiivisen jalkojen kuntoutuksen. Siinä tulen tarvitsemaan ammattilaisten apua, koska omat kotikonstit, treenamisen vähentäminen, venyttelyn lisääminen ja jalkojen lihaskunnon vahvistaminen eivät ole auttaneet.

Oikea jalkani on reilut puolitoista senttiä vasenta jalkaa lyhyempi. Tällainen alaraajojen epäsuhta tunnetusti altistaa erilaisille urheiluvammoille, joista polvivaivat ja akillisjänteiden tulehdukset lienevät yleisimpiä. Ennen tätä kevättä en ollut kärsinyt rasitusvammoista vuosiin, joten en ollut myöskään nähnyt tarvetta rasitusvammoja ehkäiseville toimenpiteille. Nyt täytyy ehdottomasti harkita aikakin urheilupohjallisten teettämistä ja kantakorokkeiden hankkimista, jotta tällaiset vammakierteet eivät pääsisi uudistumaan.

Tämän päivän maraton on seitsemäs maraton johon osallistun. Viimeisin Helsinki City Maraton on vuodelta 2007. Ironista kyllä se jäi kesken polvikipujen takia. Maratonennätykseni on Kööpenhaminassa tänä keväänä juostu 3.23. Toivon, että tuo aika alittuu tänään. Sitäkin enemmän toivon, että syksyn kuntoutusjakson jälkeen pystyisin taas juoksemaan kivutta. Viime kerrasta on jo aivan liian pitkä aika.