Harvoin löytää kirjailijoita, jotka tuntuvat puhuvan juuri sinulle. Minä olen tänä vuonna löytänyt yhden sellaisen: Tommi Melenderin. Hänen proosastaan, blogiteksteistään ja esseistään on tullut suuria innostuksen lähteitäni. Hänen tekstiensä kautta olen myös ajautunut poluille, joilla vastaan ovat tulleet Michel Houellebecqin ja Gustave Flaubertin kaltaiset ranskalaissuuruudet.
Tommi Melenderin teksteissä minua miellyttää erityisesti hänen terve vitutuksensa maailmaa ja typeryyttä kohtaan. Melender ei pyri viihdyttämään vaan hän tähtää kohti totuutta ja kauneutta. Totuuden ja kauneuden olen joskus itsekin kännissä nimennyt elämäni tärkeimmiksi päämääriksi. Jaan myös hänen kanssaan pessimistisen elämänasenteen. Siitä saa lohtua tällaisina henkilökohtaisten mikrokriisien sävyttämä aikana:
"Jos optimismi on luontaista, pessimismi on usein opittua, kokemuksen kautta syntyvää viisautta tai tarkkanäköisyyttä. Se edellyttää taustakseen tietoisuuden siitä, että maailmaa ei luotu meitä varten, meidän toiveitamme täyttämään, vaan että se on tahdostamme riippumaton ja tuottaa usein pettymyksiä. Lapsellisimmatkin osaavat olla toiveikkaita ja kuvitella kaiken kääntyvän parhain päin, mutta vakavahenkinen, tietoon ja ymmärrykseen pyrkivä ajattelu lähtee liikkeelle epäilystä, kyseenalaistamisesta, valmiiden totuuksien kiistämisestä. Siinä mielessä ajattelu - erotuksena toivomisesta tai itsesuggestiosta - on perusviritykseltään pikemminkin negatiivista kuin positiivista"
Pessimistinen elämänasenne ei varmasti auta, jos elämän päätavoitteina ovat maineen, ystävien, kuuluisuuden, vaikutusvallan ja varallisuuden hankkiminen. Sen sijaan sen avulla voi parhaimmillaan päästä edes hieman lähemmäksi jotain paljon arvokkaampaa: totuutta, tietoa ja kauneutta.
Riku Korhonen sanoi jossain haastattelussa, että aiemmin hän luki sivistyäkseen, mutta nykyisin hän lukee saadakseen lohtua. Minusta tuntuu, että minun motiivini ovat yhä jossain noiden kahden ulottuvuuden välimaastossa. Silti en kiellä sitä, etteivätkö Melenderin kirjat toisi minulle lohtua. Nytkin keskellä suurta pettymystä, jonka useiden työpaikkojen käsistä karkaaminen aiheutti oli helpottavaa lukea Melenderin viisaan pessimistisiä sanoa:
"Meillä on elämässämme monenlaisia pyrintöjä ja tavoitteita, ja teemme parhaamme niihin päästäksemme, mutta useimmiten se ei vain riitä. Emme voi saavuttaa kaikkea, koska sellainen olisi vain kohtuutonta. Ansaitsemme vain sen, minkä saamme."
Niinpä juuri. Kirjallisuus ei tee meistä parempia ihmisiä tai auta elämään onnellisempaa elämää, vaan opettaa meitä kuolemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti