perjantai 24. syyskuuta 2010

Humoristi-moralisti


Kari Hotakainen on luennehtinut itseään humoristi-moralistiksi. Samaa kuvailua voi huoletta käyttää myös Tuomas Kyröstä. Hänen tyylissään on myös paljon hotakaismaisia piirtäitä. En aio kuitenkaan nyt eritellä näitä piirteitä, totean vaan, että Kyrön Mielensäpahoittajaa lukiessa palautuivat Hotakaisen teokset (lähinnä ihmisen osa ja juoksuhaudantie) mieleen useaan kertaa.

Ensimmäisen lukukerran jälkeen Mielensäpahoittajasta jäi mieleen hotakaismaisten piirteiden lisäksi kritiikki nykyaikaa ja "edistystä" kohtaan. Mielensäpahoittaja on vanha mies, joka ei viihdy nykyajassa. Hän kaipaa vanhoja hyviä aikoja punaisine maitoineen ja pullapitkoineen. Hänelle "edistys" ja jatkuva muutos ovat kirosanoja, jotka tekevät lovia hänen selkeärajaiseen maailmankuvaansa ja aiheuttavat mielipahaa. Mielensäpahoittaja ei halua muutosta vaan kaipaa pysyvyyttä.

Mielensäpahoittaja on kaikkien tuntema ihmistyyppi, vanhanliiton self-made man. Hän rakentaa talon, korjaa auton, kolaa lumet ja hoitaa raha-asiat. Hän ei osaa tehdä ruokaa ja siivoaminenkin tuottaa vaikeuksia. Hän on ukko, joka ei pärjää ilman akkaa. Hän on mies, joka ei osaa small-talkkia, puhu tunteistaan eikä osaa teeskennellä. Hän on tietynlainen postmodernin koulutetun kaupunkilaismiehen antiteesi.

Mielensäpahoittaja ei kuitenkaan ole vastenmielinen tyhjästä valittaja. Hän on järjen mies. Hänellä on perspektiiviä asioihin. Hän on nähnyt elämää jo niin pitkään, että osaa erottaa tärkeän tyhjänpäiväisestä. Mielensäpahoittaja ei ole muukalaiskammoinen tai nationalistinen. Hän rakastaa Suomea ja suomalaisuutta, mutta ei muistele kaiholla sotaa. Hänen Suomeensa mahtuvat myös thaimaalaiset marjanpoimijat, jos kerran marjoja riittää poimittavaksi. Mielensäpahoittaja on perus suomalainen, ei perussuomalainen.

Mielensäpahoittaja kuvaa yhden miehen kautta ansiokkaasti Suomen ja suomalaisuuden murrosta. Suomi oli vielä pitkälle 50-luvulle vahvasti maaseutuvaltainen yhteiskunta, jossa maanviljelyksestä eli eurooppalaisessa mittakaavassa huomattavan suuri väestönosa. Teollistuminen ja kaupungistuminen tapahtuivat meillä ennen näkemättömän nopeasti. Ihmiset revittiin irti vanhoista yhteisöistään kaupunkeihin opiskelemaan ja töitä tekemään. Elintavat muuttuivat sen mukana.

Muutos on jatkunut nopeana senkin jälkeen. Kylmänsodan loppuminen aukaisi Suomen portit lopullisesti länteen. Rahamarkkinoiden vapauttaminen toi Suomeen lisää pääomaa ja sijoituksia, mutta samalla se toi mukanaan epävarmuuden. Pääoma ei tunne kotimaata. Sen jälkeen Suomen eurooppalaistuminen ja globalisoituminen on edennyt jättiläisen askelin eteenpäin vuosi vuodelta. Suomi on muuttunut paljon. Se on rikastunut rikastumistaan ja siitä on tullut yhä kansainvälisempi ja dynaamisempi talous. Kommunikaatioteknologisten edistysaskelten takia syrjäinen sijaintimme ei ole enää suuri ongelma, koska sen avulla voimme olla reaaliaikaisesti yhteydessä kaikkialle maailmaan ympäri vuorokauden. Suomea voidaankin pitää jälkimodernin ajan todellisena menestystarinana. Muutos pelloilta it-aikaan onnistui talouden näkökulmasta ennen näkemättömän nopeasti ja menestyksekkäästi. Saimme siis paljon, mutta voimme myös kysyä, mitä sitten menetimme? Ainakin paljon omaleimaisuudestamme, kuuluisi helppo vastaus.

Vaikkei vanhaa aikaa tai vanhaa sekatalous-Suomea haluaisikaan takaisin, on tervejärkinen pessimistisyys edistystä kohtaan aina tervetullutta. Minua ainakin risoo se, kuinka nykyaikaamme ylistetään menneisiin aikoihin nähden vailla minkäänlaista historian tajua. Varsinkin teknologiset uutuudet tunnutaan kerta kerran jälkeen nostamaan kullatulle jalustalle, vaikkeivat ne toisikaan mitään merkittävää parannusta elämäämme. Kaikista "digitaalisista vallankumouksista" huolimatta joudumme edelleen tekemään työtä elääksemme. Itseasiassa työskentelemme enemmän ja teemme rasittavampaa työtä kuin koskaan ennen. Teknologia ei siis ole vapauttanut meitä, päinvastoin. Nykyaika ei ole sen parempi tai huonompi kuin mikään muukaan aika. Se ei silti tarkoita, etteikö sitä tulisi alistaa terveen maalaisjärjen puntariin. Tämän Mielensäpahoittaja tekee, ja vielä erittäin onnistuneesti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti