Mitä yhteistä on Adolf Ehrnroothilla, Marko Kiprusoffilla ja pesäpallolla?

Ensi viikon torstaina tulee kuluneeksi 20 vuotta Suomen EU-kansanäänestyksestä. Tätä silmällä pitäen Kalevan toimittaja otti minuun eilen yhteyttä ja kyseli, josko meillä Eurooppalaisessa Suomessa olisi tallessa Kyllä-kampanjan materiaaleja vuodelta 1994. Hän kertoi olevansa tekemässä juttua lehden Sunnuntai-liitteeseen 20 vuoden takaisesta kansanäänestyksestä. 

Toimittajan viesti saapui oikeaan osoitteeseen ja hyvään aikaan, sillä olin aikonut käydä arkistomateriaaleja läpi joka tapauksessa, ehkä kirjoittaakin jotain niiden pohjalta. Eurooppalainen Suomi ry nimittäin perustettiin vuonna 1994 nimellä Parempi vaihtoehto - Eurooppalainen Suomi ry, tavoitteenaan turvata Kyllä-äänten enemmistö kansanäänestyksessä. Kansanäänestyksen vuosipäivä on siis myös Eurooppalainen Suomi ry:n epävirallinen 20-vuotisjuhlapäivä. 

Jo pikaisen silmäilyn perusteella arkistomateriaalit tarjoavat kiinnostavan näkökulman lähihistoriaamme. Näyttää siltä, että Kyllä-kampanjalla on ollut kaksi viestinnällistä kärkeä. Ensinnäkin EU-jäsenyyteen on pyritty kytkemään positiivisia mielikuvia suomalaisten sota- ja urheilusankareiden avulla. Kampanjajulisteissa Adolf Ehrnroothin, Marko Kiprusoffin ja Ari Vatasen kaltaiset henkilöt vakuuttavat, että Eurooppa (ei siis EU!) on hyvä juttu. Sotasankari, leijona ja rallikuski kuvataan ihan tavallisina suomalaisina eurooppalaisina, jotka sanovat kyllä Euroopalle. Ilmeisesti ikonisten suomalaisten kautta haluttiin osoittaa, että eurooppalaisuus ja suomalaisuus eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan toisiaan täydentäviä identiteetin palasia ja muutenkin ihan arkipäiväisiä juttuja. Olemme suomalaisia, olkaamme siis eurooppalaisia!

Toiseksi Kyllä-kampanjalla pyrittiin kumoamaan EU-jäsenyyden, eurooppalaisuuden, suomalaiselle kulttuurille aiheuttamia uhkakuvia. Tästä hyvänä osoituksena on Superpesiksen kanssa solmittu valtakunnallinen yhteistyösopimus, jolla pyrittiin tarjoamaan kansalaisille mahdollisuus saada tietoa Euroopan unioniin liittyvistä kysymyksistä myös pesäpallo-otteluiden yhteydessä.

Kesäkuun 2. päivä 1994 julkaistussa "EU on mahdollisuus" -lehdistötiedotteessa Parempi vaihtoehto -liike ja Superpesis vakuuttivat, että kansallispelimme pesäpallo säilyy osana suomalaista liikuntakulttuuria EU-jäsenyyden myötä, niin kuin kaikki muukin suomalaiskansallinen kulttuuri. Tiedotteessa korostetttin, että EU ei ole pesäpallolle uhka, vaan mahdollisuus. Jäsenyys tarjoaa tilaisuuden levittää pesäpalloa ainutlaatuisena ja omaleimaisena kulttuurimuotona myös muihin Euroopan maihin. 

Suomen EU-jäsenyyden avaamia mahdollisuuksia pesäpallolle ja eurooppalaiselle kulttuurille painotti myös yhteistyösopimuksen julkaisemistilaisuudessa puhunut Kalevi Sorsa. Hänen mielestään on tärkeää muistaa, että eurooppalaisuudessa ei ole kyse vain korkeakulttuurista, johon kansojen johtajat usein viittaavat, vaan myös arkielämän piirteistä. Englanti toki tunnetaan Shakespearen maana, mutta eikö meitä toisaalta viehätä enemmän pubeissa rupatteleva saarivaltion kansa. Saksalla on suuret klassiset säveltäjänsä, mutta eikö heidän kuvansa olisi vajaa ilman olutta ja makkaraa. Suomalaiset ovat urheilukansaa ja urheilusta ovat peräisin monet suomalaisia luennehtivat vertauskuvat. Miksemme siis rikastuttaisi eurooppalaista ruumiinkulttuuria liittymällä osaksi eurooppalaista perhettä. 

"Meillähän on pesäpallo. Jalkapallo on eurooppalaisen kulttuurialueen valtapeli, mutta pesäpallon sankareita olemme me suomalaiset. Sen avulla me rikastutamme maanosamme ruumiinkulttuuria ja puolustamme oikeuttamme kuulua yksilönä eurooppalaiseen perheeseen."     

Jälkikäteen on  vaikea arvioida, kuinka suuri Kyllä-kampanjan vaikutus kansanäänestyksen lopputulokseen oli. Ainakin yritys vakuuttaa kansan syvät rivit Eurooppa-projektin tärkeydestä oli kova, ja lopultahan kyllä-äänet voittivat äänestyksen niukasti. 

Pesäpallon osalta taas arvio on 20 vuoden perspektiivillä helpompi tehdä. Pesäpallo ei ole levinnyt omaleimaisena kulttuurimuotona muihin Euroopan maihin, eikä EU myöskään ole kieltänyt pesäpallon pelaamista, joten ainakaan toistaiseksi EU-jäsenyys ei ole muodostunut Superpesikselle sen paremmin uhkaksi kuin mahdollisuudeksi.