Neuvottelutaidon käsikirja EU-pöytiin

Vanhan vitsin mukaan mikään ei ole niin viisas kuin insinööri, paitsi saksalainen insinööri. Vähän vastaavan vaikutelman saa suomalaisista virkamiehistä, kun lukee Suomen entisen EU-suurlähettilään Jan Storen muistelmateosta Euroopan ytimessä. Kollegoja vuosien varrelta suitsutetaan paikoin niin vuolaasti, että lukijakin punastuu. Vähempikin olisi riittänyt.

Kiinnostavaa kerrottavaa Storella silti riittää. Kirja on pullollaan hauskoja anekdootteja eri maiden valtiomiehistä. Tarinat Marimekko-kassista kirjoja kaivavasta Erkki Tuomiojasta, viinistä kieltäytyvästä Matti Vanhasesta, Tony Blairin korvaan kuiskuttelevasta Göran Pärssonista ja huomaamattomasti kättelevästä Javier Solanasta jäävät mieleen.

Kirjan sisällöllisesti vahvinta antia ovat kuitenkin Storen omakohtaiset kokemukset erilaisista kansainvälisistä neuvotteluista. Store on ollut muovaamassa ja puolustamassa Suomen kantoja kaikissa Suomen EU-taipaleen ratkaisevissa käänteissä, joten hän tietää mistä puhuu. Kirjaa voikin lukea eräänlaisena neuvottelutaidon oppaana.  

Store korostaa monessa yhteydessä, että Suomen kaltaisella pienellä jäsenmaalla on vain tietty määrä luottamuspääomaa käytettävissään. Tästä johtuen ne paikat, joissa asetutaan poikkiteloin, tulee valita tarkasti. Rivien välistä ei jää epäselväksi, ettei Suomen hallituksen vakuuskikkailua eurokriisin kriittisimmissä vaiheissa katsottu muualla Euroopassa hyvällä.

Hyvä lähtökohta Suomen toiminnalle EU:ssa on, että Suomi tukee yhteisön rakenteita, keskittyy oleelliseen, etsii aina ratkaisuja ja tukee naapuria silloinkin, kun oma etu ei ole kyseessä. Neuvotteluja hoitavan virkamiehen näkökulmasta se on usein helpommin sanottu kuin tehty. Pitää pystyä ylläpitämään kollegojen luottamus siihen, että samaan aikaan kun ajaa hallituksen ja maan etua, pystyy myös tekemään koko unionin etujen mukaisia päätöksiä, kun tilanne sitä vaatii. Tasapainon säilyttäminen näiden ristipaineiden välillä voi olla hankalaa.   

Store ei hyväksy yleistä väittämää, että EU-päätöksenteko olisi pelkkää jatkuvaa lehmänkauppaa. Joissain kysymyksissä on hänen mukaansa pysyväisluonteisia rintamia. Esimerkiksi kauppapolitiikka jakaa jäsenmaat protektionisteihin ja vapaakauppaa puolustaviin jäsenmaihin. Ympäristöasioita taas ajetaan ponnekkaammin pohjoisessa kuin etelässä ja koheesiovaroja puolustetaan ponnekkaammin uusissa kuin vanhoissa jäsenmaissa.

Pääsääntöisesti asetelma kuitenkin vaihtuu koko ajan. Neuvotteluissa on oltava hereillä loppuun asti, vaikka ne venyisivätkin aamun pikkutunneille. Store siteeraa entistä maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilää, joka oli aikanaan kiteyttänyt tärkeimmän oppinsa EU-neuvotteluista seuraavasti: 

"Pitkien neuvottelujen viimeinen vartti on kaikkein tärkein. Mikään ei ole tärkeämpää. Paitsi sen ymmärtäminen, milloin se viimeinen vartti alkaa."

Vaikka Euroopan integraation viimeiset vuodet ovat olleet kaikkea muuta kuin menestyksekkäitä, Euroopan ytimessä on kohtelias ja Euroopan tulevaisuuteen uskova teos. Kritiikkiä päätöksentekijöitä kohtaan ei esitetä, eikä syyllisiä osoitella sormella, muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta.

Store uskoo, että Euroopan unioni pärjää tulevaisuudessakin, kunhan se pitää huolen taloudestaan, kehittää kilpailukykyään ja suhtautuu avoimesti ulkomaailmaan. Tämän syvällisempää Euroopan unionin perustarkoituksen tai olemassa olon oikeutuksen analyysiä kirjasta on turha etsiä. Ehkä sen aika tulee sitten seuraavassa kirjassa.

(Kirja-arvio on julkaistu Eurooppalainen-lehdessä 2/2014)