Nostalgia

Onko sulla joskus ikävä ollut jotain jota ei ehkä olekaan?

Onko sulla koskaan ikävä tullut, vaikket tiedä mitä edes kaipaatkaan?
- Pave Maijanen

Nostalgia on jännä juttu. Joka kerta kun pyöräilen Helsingin 70-80-luvulla rakennetuissa lähiöissä, minut yllättää vahva tuttuuden tunne. Tulee lämmin fiilis. Koko se lähiöstruktuuri urheilukenttineen, viheralueineen, kouluineen ja ostareineen on niin samanlainen ympäri Suomen, että vierailu Helsingin lähiöissä herättää lapsuusmuistoja Kuopion lähiöistä. Tekee ihan mieli hidastaa vauhtia ja kurkkia ikkunoista sisään kuinka ihmiset elävät omaa tavallista lähiöelämäänsä. Jokin kumma siinä kiehtoo.

Tsekkikirjailija Milan Kunderan mukaan nostalgia on voimakkainta juuri varhaisessa nuoruudessa, kun eletyn elämän osuus on vielä mitätön. Kun ihminen vanhenee ja loppu lähestyy, jokainen hetki muuttuu arvokkaammaksi eikä aikaa riitä enää tuhlattavaksi muistoihin.

En osaa kommentoida asiaa vanhempien ihmisen näkövinkkelistä mutta näin kolmekymppisen perspektiivistä Kunderan toteamuksessa on perää. Olen havainnut omassa kaveripiirissäni ja ikätovereitteni keskuudessa kotiseutufiilistelyn ja kaiken muun kaihoisan menneiden muistelun lisääntyneen eksponentiaalisisti kolmenkympin rajapyykin jälkeen. Ehkä juuri se on varmin merkki nuoruuden päättymisestä. Toisaalta brittikirjailija Julian Barnes todennut osuvasti, että onni on mielikuvituksessa, ei teossa. Mielihyvää saa ensin odotuksista ja sitten muistoista.

Kaikki tietävät, että aika kultaa muistot. Muistoissaan saattaa kaivata sellaista maisemaa, jota ei koskaan ollut olemassakaan, ainakaan sellaisena kuin sen muistaa, tai yrittää tavoittaa sitä yhden aurinkoisen lapsuuden kesäpäivän tunnelmaa, jolloin oli helppoa olla onnellinen. Ajatus taakse jätetyistä 'kullanhohtoisista päivistä' on järjetön illuusio, koska eiväthän ne lähiöt oikeasti kummoisia olleet saatikka ne lukuisat DDR:n tuotteet, joita monet entiset itäsaksalaiset yhä kaihoisasti kaipaavat. Mutta nostalgia ei perustukaan järkeen vaan tunteeseen.   

Termi nostalgia on johdettu kreikankielisistä sanoista nostos (paluu) ja algos (kärsimys). Näin tulkittuna nostalgia on siis kärsimystä tyydyttämättömästä kotiinpaluun toiveesta. Itse koen kuitenkin nostalgian enemmän lämpimänä kaipauksena poissaolevaa kohtaan kuin tuskana. Se on pääosin hahmotonta kaipausta sitä kohtaan, mitä on joskus ollut, kuin myös sitä kohtaan, mitä ei ole koskaan ollutkaan.

En siis ainakaan tiedostaen haaveile muuttavani takaisin kuopiolaiseen lähiöön. Ainakaan vielä.