torstai 10. joulukuuta 2015

Kuka puolustaisi Eurooppaa?

Vanhan viisauden mukaan muutos syntyy joko kriisien tai johtajuuden kautta. Kriisejä Euroopasta ei ainakaan puutu. Eurokriisistä on puhuttu jo niin pitkään, että termi on menettänyt ilmaisuvoimansa. Kriisistä on tullut normaalitila.

Tuoreempi Eurooppaa ravisteleva jättikriisi - pakolaiskriisi - jatkunee myöskin vielä pitkään. Sen vaikutukset integraation tulevaisuudelle ovat yhtä vaikeasti ennustettavissa kuin eurokriisin. Schengen-alue napisee jo liitoksistaan ja asenneilmapiiri pakolaisia kohtaan on koventunut monissa EU-maissa huolestuttavasti. Vapaa liikkuvuus on yksi Euroopan unionin tärkeimmistä perustamisperiaatteista, joten siihen tehtävät rajoitukset olisivat erittäin kova kolaus koko integraation tulevaisuudelle.

Toisaalta myös merkkejä integraation syvenemisestä on ilmassa. Ranskan presidentti François Hollande pyysi koko Eurooppaa järkyttäneiden Pariisin terrori-iskujen jälkeen Euroopan unionia aktivoimaan Lissabonin sopimukseen kirjatun keskinäisen avunannon lausekkeen, joka velvoittaa jäsenmaita auttamaan toisiaan aseellisen hyökkäyksen sattuessa.Tämä on ensimmäinen kerta, kun tähän niin sanottuun ”turvatakuulausekkeeseen” vedotaan EU:n historiassa.

Muut EU-maat vastasivat välittömästi Ranskan avunpyyntöön myöntävästi. Myös Suomi lupasi auttaa Ranskaa presidentti Niinistön sanoin ”kaikilla mahdollisilla tavoilla”. Nähtäväksi jää, mihin Ranskan pyyntö johtaa ja auttaako se laukaisemaan laajemman puolustuspolitiikan
syventymiskehityksen EU:ssa. Varmaa on, että ilman määrätietoista johtajuutta näin ei tule käymään.

Saksan Helmut Kohl ja Ranskan François Mitterrand näyttivät omalla esimerkillään muutama vuosikymmen sitten, että visionäärisellä johtajuudella voidaan saada paljon aikaan, jos vain yhtenäistä tahtoa on.

Lähivuodet näyttävät, onko Euroopan nykyjohtajista Hollandesta, Merkelistä, Junckerista, Mogherinista ja kumppaneista kasvamaan yhtä suuriin saappaisiin vai antavatko he EU:n perustajaisien perinnön rapistua käsiin.


(Kirjoitus on julkaistu Savon Sanomissa 26.11.2015)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti