Vanhan viisauden mukaan muutos syntyy joko kriisien tai
johtajuuden kautta. Kriisejä Euroopasta ei ainakaan puutu. Eurokriisistä on
puhuttu jo niin pitkään, että termi on menettänyt ilmaisuvoimansa. Kriisistä on
tullut normaalitila.
Tuoreempi Eurooppaa ravisteleva jättikriisi - pakolaiskriisi - jatkunee myöskin vielä pitkään. Sen vaikutukset integraation tulevaisuudelle
ovat yhtä vaikeasti ennustettavissa kuin eurokriisin. Schengen-alue napisee jo liitoksistaan ja asenneilmapiiri
pakolaisia kohtaan on koventunut monissa EU-maissa huolestuttavasti. Vapaa
liikkuvuus on yksi Euroopan unionin tärkeimmistä perustamisperiaatteista, joten
siihen tehtävät rajoitukset olisivat erittäin kova kolaus koko integraation
tulevaisuudelle.
Toisaalta myös merkkejä integraation syvenemisestä on
ilmassa. Ranskan presidentti François Hollande pyysi
koko Eurooppaa järkyttäneiden Pariisin terrori-iskujen jälkeen Euroopan unionia
aktivoimaan Lissabonin sopimukseen kirjatun keskinäisen avunannon lausekkeen,
joka velvoittaa jäsenmaita auttamaan toisiaan aseellisen hyökkäyksen sattuessa.Tämä on ensimmäinen kerta, kun tähän niin sanottuun
”turvatakuulausekkeeseen” vedotaan EU:n historiassa.
Muut EU-maat vastasivat välittömästi Ranskan avunpyyntöön
myöntävästi. Myös Suomi lupasi auttaa Ranskaa presidentti Niinistön sanoin
”kaikilla mahdollisilla tavoilla”. Nähtäväksi jää, mihin Ranskan pyyntö johtaa
ja auttaako se laukaisemaan laajemman puolustuspolitiikan
syventymiskehityksen
EU:ssa. Varmaa on, että ilman määrätietoista johtajuutta näin ei tule käymään.
Saksan Helmut Kohl ja Ranskan François
Mitterrand näyttivät omalla esimerkillään muutama vuosikymmen sitten,
että visionäärisellä johtajuudella voidaan saada paljon aikaan, jos vain
yhtenäistä tahtoa on.
(Kirjoitus on julkaistu Savon Sanomissa 26.11.2015)
Lähivuodet näyttävät, onko Euroopan nykyjohtajista
Hollandesta, Merkelistä, Junckerista, Mogherinista ja kumppaneista kasvamaan yhtä
suuriin saappaisiin vai antavatko he EU:n perustajaisien perinnön rapistua
käsiin.
(Kirjoitus on julkaistu Savon Sanomissa 26.11.2015)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti