Kari Enqvistin "Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat" kannattaa lukea, jos ei muuten, niin ainakin viimeisten sivujen koskettavien päätöskaneettien takia. Ne ovat kauneinta proosallista elämän kaudeuden ja ohikiitävyyden kuvausta mitä olen pitkään aikaan lukenut. Parhaimmillaan jälki on tällaista, kun elämänkokemus yhdistyy näkemyksellisyyteen, lukeneisuuteen ja tyylitajuun.
Enqvistin uutuus kannattaa lukea myös mikäli on kiinnostunut pohtimaan uskonnon ja tieteen välistä suhdetta nykyaikana. Enqvist on yksi tieteellisen maailmankuvan tunnetuimmista edustajista Suomessa. Omien sanojensa mukaan hän on uskonnoton, joka on kiinnostunut ymmärtämään uskovaisten ihmisten uskontokokemuksia. Kirjassaan hän korostaa useaan otteeseen, ettei hän ole sotajalalla uskontoja vastaan vaan pyrkimyksenä on vain analysoida uskontoja ja niiden kulttuurisia ilmentymistapoja tieteen menetelmin. Siitä huolimatta Enqvistin sanavalinnoissa, painotuksissa ja tyylissä kirjoittaa on selvää rienauksen makua.
Se ei toki haittaa vaan tekee kirjasta sitä mielenkiintoisemman lukea. Harvoin saa lukea niin piristäviä vertauksia uskonnosta, kuin mitä Enqvist esittää. Hän vertaa uskontoa virukseen ja skitsofreniaan. Viruksen tavoin usko pesiytyy ihmisiin ja tarttuu hillittömällä tavalla. Joillakin on kuitenkin toisia kovempi vastustuskyky ja he säilyvät tartunnalta. Enqvist epäileekin, että toisilla ihmisillä on geneettisesti vahvemmat reseptorit uskonnollisen sanoman vastaanottoon aivoissaan.
Enqvistin mukaan uskonnolla ei ydintä, joten sen sanomaa ei voi kuoria kuin sipulia. Uskonto näyttäytyy jokaiselle ihmiselle erilaisena ja sillä on myös kulttuurinen puolensa. Tämän vuoksi vapaamielinen uskovainen voi aina sanoa, että fundamentalismi ei ole "oikeaa uskontoa" tai että "oikeasti siitä ei ole mitään mainintaa koraanissa". Fundamentalisti on luonnollisesti oikeutettu samaan, joten voi kai luontevasti väittää, että uskonto juuri sitä, mitä sen nimissä tehdään. Jos uskonto on jotain muuta kuin oikeaoppista kirjauskovaisuutta, ei sillä ole ydintä, johon palauttaa oppi. Tässä uskonto juuri eroaakin filosofiasta. Uskonto on loppujen lopuksi pelkästään uskon asia.
Enqvistin mielestä uskontojen opit eivät kestä älyllistä analyysiä ja ainut keino miten ihmiset (järkevätkin) saadaan oppeihin uskomaan on se, että niitä ärsykevahvistetaan ihmisten mieliin pienestä saakka palkintoja tai rangaistuksia luvaten. Hänelle uskontojen opit ovat "onks viljoo näkynyt" tyylisiä meemejä, jotka jäävät jumittamaan ihmisten mieliin, kun niitä tarpeeksi kauan hoetaan. Tälläisilla hokemilla on kuitenkin tietty elinkaari, koska mitään niitä ylläpitäviä valtarakenteita ei ole olemassa (jos ei nyt uusintoja lasketa). Toisin on uskontojen meemeillä. Niitä hakataan ihmisten mieliin niin kauan, että ne opitaan, jonka jälkeen niiden "totuutta" vahvistetaan säännöllisesti koko instituution voimalla. Siksi se kestävät aikaa, vaikka aika olisikin ajanut niiden ohi.
Olen Enqvistin kanssa samaa mieltä siinä, että uskontoja voi ja tulee kritisoida niin kauan, kun ne käyttävät todellista valtaa maailmassa. Niiden nimissä tapetaan, nöyryytetään, alistetaan ja vainotaan ihmisiä edelleen. Monet uskonnot operoivat suurilla budjeteillaan vaikuttavat ihmisten arkeen monella tapaa. Ne ovat voimakkaita lobbareita ja lähetystyön avulla ne vievät oppejaan kehitysmaihin humaaneilla periaatteilla ratsastaen. Uskonnot ovat yhteiskunnallisia vaikuttajia siinä missä muutkin instituutiot, miksi niiden siis tulisi olla kritiikin tuolla puolen?
Usko ja uskonnot ovat niitä harvoja tabuja, joista sananvapauteen tukeutuvissakin länsimaissa tulee puhua hyssytellen. Samaan aikaan uskonnottomien kritisointia pidetään hyväksyttävänä. Niin kauan kuin tämä epäsuhta vallitsee, koen velvollisuudekseni rienata ja kritisoida, haastaa ja ärsyttää, ja olla kaikin älyllisin tavoin kirkkoja ja uskontoja vastaan. Teen sen Gandhilaisen väkivallattoman protestin hengessä vain järjen miekkaa heiluttaen, mutta varmana asiastani. Ei ole elämää tuolla puolen, joten kuunnellaan järkeämme ja tartutaan hetkeen. Niin se Enokin opettaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti