Euroopan investointiohjelma on yksi uuden komission kunnianhimoisimmista hankkeista. Komissaari Jyrki Kataisen haastavana tehtävänä on löytää hankkeelle rahat ja hyväksyntä.
Investoinnit sakkaavat Euroopassa. Komission tietojen mukaan talous- ja rahoituskriisin myötä investoinnit ovat vähentyneet EU:ssa noin 15 prosenttia vuoden 2007 huippulukemista. Tämä vaikeuttaa talouden elpymistä, työpaikkojen luomista ja kilpailukykyä.
Yhdeksi ratkaisuksi ongelmaan tuore Junckerin komissio esittää Euroopan investointiohjelmaa, joka on opittu Suomessa tuntemaan tuttavallisemmin Kataisen investointipakettina. Ohjelman tavoitteena on saada vuoden 2017 loppuun mennessä vähintään 315 miljardia euroa julkisia ja yksityisiä investointeja reaalitalouden käyttöön.
Se, kuinka nuo rahat aiotaan saada kasaan, on vielä osin hämärän peitossa. Ohjelman rahoja on tarkoitus hallinnoida varta vasten perustettavan Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) kautta. EU:n budjetista rahastolle haetaan 16 miljardin takausta, jonka lisäksi rahaston hallinnoinnista komission kanssa vastaava Euroopan investointipankki sitoo rahastoon 5 miljardia euroa. Tämän alkurahoituksen turvin komissio uskoo voivansa houkutella rahastoon lähes 300 miljardia lisärahaa.
Kiista tutkimusrahoista
Piti komission lukuja epärealistisina tai ei, investointiohjelma on kohdannut ensimmäiset haasteensa jo alkurahoituksen kasaamisessa. Ohjelmalla ei ole sille erikseen korvamerkittyjä varoja, joten osa EU:n talousarviovaroista joudutaan suuntaamaan uudelleen sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla. Komissio aikoo kattaa osan alkurahoituksesta Verkkojen Eurooppa -välineestä ja tutkimus- ja innovointihankkeita rahoittavasta Horisontti 2020 -ohjelmasta. Aura Salla Jyrki Kataisen kabinetista vahvisti Eurooppalainen-lehdelle, Horisontti 2020 -ohjelmasta on tarkoitus käyttää 2,7 miljardia lainatakuuna, joka on tosin on vain 3,5 prosenttia Horisontin 80 miljardin euron kokonaisbudjetista
Siitä huolimatta tutkimus- ja investointirahojen mahdollinen uudelleen suuntaaminen on jo herättänyt närkästystä Euroopan parlamentissa. Osa heistä on ehdottanut, että investointiohjelman rahoittamiseen käytettäisiin ennemmin esimerkiksi kartellituomioista yrityksille langetettuja sakkoja, joista kertyi tuloja EU:n kassaan yhteensä 1,6 miljardia vuonna 2014. Todellisuudessa komissiolla lienee hyvin vähän vaihtoehtoja Horisontti 2020 -rahoille. Siksi onkin todennäköistä, että investorahaston lopullisista rahoituslähteistä käydään vielä kova vääntö ennen kuin EU:n monivuotinen rahoituskehys saadaan kasaan.
Komissiossa tunnelma on odottava. Komissaari Kataisen kabinetin viestinnästä vastaavan Aura Sallan mukaan komissio aikoo pysyä kannassaan tiukkana:
"Komissio ei tule muuttamaan näkemystään budjetin käytöstä. Katsotaan mikä tulee olemaan parlamentin lopullinen raportti, millä lähdetään neuvottelemaan trilogeihin.[komission, parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston väliset neuvottelut EU:n budjetista]"
Rahoitusta vain parhaille hankkeille?
Toinen investointirahaston mahdollinen sudenkuoppa liittyy sen toteutustapaan. Komission tiedonannon mukaan pyrkimyksenä on, ettei rahaston varoja jaettaisi etukäteen temaattisin tai maantieteellisin perustein, vaan hankkeet valittaisiin niiden paremmuuden perusteella. Vain näin voidaan varmistaa se, että rahaston tuottama lisäarvo voidaan maksimoida ja tuki menee hankkeille, joilla on Euroopan laajuista merkitystä.
Pyrkimys on kannatettava mutta erittäin kunnianhimoinen. Käytännössä se voisi johtaa tilanteeseen, jossa ruotsalaisille hankkeille myönnettäisiin rahastosta satojen miljoonien investoinnit suomalaisten jäädessä nuolemaan näppejään. Vahvojen kansallisvaltioiden yhä pyörittämässä Euroopassa sellainen tilanne saattaisi olla liian kova pala nieltäväksi mille tahansa maalle.
Aura Salla myöntää, että skenaario on mahdollinen mutta epätodennäköinen. Toistaiseksi strategisten investointien rahastoon rahaa luvanneet maat, kuten Saksa, Ranska, Espanja ja Italia, aikovat tukea investointirahaston kautta lähinnä niihin itseensä kohdistettuja investointeja.
"Investointirahaa ei tulla allokoimaan millään tavalla maantieteellisesti. Nyt kaikki kuusi jäsenmaata, jotka ovat ilmoittaneet osallistuvansa investointipaketin projektirahoitukseen allokoivat toki investointeja tätä kautta mitä todennäköisemmin omiin maihinsa ja toki projektien valinnassa pystytään suuntaamaan rahaa maantieteellisesti valikoiduille alueille."
Suomen osallistuminen investointirahaston rahoittamiseen ratkennee vasta eduskuntavaalien jälkeen. Julkisessa keskustelussa se on jo herättänyt kommentteja puolesta ja vastaan. Puolustajien mielestä mukaan lähteminen olisi tärkeä viesti Suomen tuesta vaikeuksissa olevalle Eurooppa-projektille. Vastustajien mielestä taas halpaa lainaa jo muutenkin saavan Suomen olisi hyödytöntä investoida rahojaan "luxemburgilaisen rahaston" kautta.
Esteet pois investointien tieltä
Investointien vauhdittamisen lisäksi Euroopan investointiohjelman tavoitteena on parantaa sääntelyn ennustettavuutta ja poistaa investointien esteitä - saada sisämarkkinat toimimaan. Sääntelyn parantaminen on nostettu myös komission työohjelmassa komission toimikauden kärkitavoitteista. Pyrkimyksenä on muun muassa vähentää EU-sääntelystä yrityksille koituvaa hallinnollista taakkaa.
Komission tiedonannon mukaan näissä normitalkoissa ei ole kyse sääntelyn purkamisesta vaan älykkäästä sääntelystä, josta on hyötyä niin kansalaisille kuin yrityksillekin. Tarpeettomasta sääntelystä halutaan joka tapauksessa päästä eroon. Muotoilut kuulostavat kieltämättä orwellilaiselta uuskieleltä, koska tarpeellisen ja tarpeettoman, älykkään ja älyttömän määritteleminen on tietysti poliittinen kysymys.
Harva silti kiistää sitä, etteivätkö pirstaleiset EU:n sisämarkkinat jarruttaisi esimerkiksi digitaalitalouden kehittämistä. Joidenkin arvioiden mukaan digitaaliset sisämarkkinat voisivat lisätä Euroopan bruttokansantuotetta jopa 4 % eli noin 500 miljardia euroa, jos vain tarvittavat hallinnolliset uudistukset saataisiin aikaiseksi. Tällä hetkellä lait, säännökset, käytännöt ja toimintatavat vaihtuvat maittain, mikä hankaloittaa merkittävästi digitaalisten palveluntuottajien mahdollisuutta EU:n laajuisten palveluiden toteuttamiseen. Mikäli investointiohjelman avulla pystytään vaikuttamaan tällaisiin suuriin kehityskulkuihin, uskoisin, että miljoonat kuluttajat ja tuhannet yrittäjät ympäri Eurooppaa ottavat uudistukset ilolla vastaan.
(Kirjoitus on julkaistu Eurooppalainen-lehdessä 1/2015)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti